Pelastakaa Lapset ry on lapsen oikeuksien järjestö, joka toimii lapsen oikeuksien edistäjänä kotimaassa ja kansainvälisesti. Se tuottaa voittoa tavoittelemattomia lastensuojelupalveluita hyvinvointialueille.
Pelastakaa Lasten kotimaassa tehtävä lapsiperhepalveluiden työ jakautuu kahteen toimintasektoriin: varhaisen työn tukeen sekä palvelutoimintaan. Edelliseen kuuluvat mm. loma- ja kummikotitoiminta.
– Jälkimmäisessä toimimme järjestölähtöisenä lastensuojelupalveluiden tuottajana hyvinvointialueille tarjoamalla adoptioneuvontaa, tukiperhepalveluita sekä sijaishuollon palveluita, kuten perhehoitoa ja lastensuojelunlaitosyksiköitä, kehittämispäällikkö Maija Vihervirta Pelastakaa Lapset ry:ltä kertoo.
Suomessa yhteiskunta tarjoaa lapsiperheille palveluja laaja-alaisesti. Peruspalveluiden kuten varhaiskasvatuksen, terveydenhuollon ja koulutuksen lisäksi on käytettävissä sosiaalihuollon matalankynnyksen tukipalveluja, joita toteutetaan sosiaalihuoltolain nojalla. Lastensuojelun palveluja toteutetaan lapsille, joilla on tarve erityiseen suojeluun. Lastensuojeluntukitoimet voidaan jakaa avohuollon ja sijaishuollon palveluihin.
Lasten ja nuorten tarve mielenterveyspalveluille kasvaa
Vihervirran mukaan on vaikeaa löytää yhtä yksittäistä selittävää tekijää sille, miksi lapsiperheet voivat tänä päivänä huonommin. Yhtenä taustalla vaikuttavana asiana voi kuitenkin olla lapsiperheköyhyys.
– Pelastakaa Lapset toteuttaa vuosittain Lapsen Ääni -kyselyä, jonka kautta nousee esille pienituloisten perheiden lasten kokema huoli perheen toimeentulosta. Vuoden 2024 kyselyn tulosten mukaan 71 prosenttia pienituloisten perheiden lapista oli huolissaan tulevaisuudestaan, hän kertoo.
Tiedetään myös, että lasten ja nuorten tarve mielenterveyspalveluille on kasvamassa. Yksi vaikuttava tekijä on digiympäristö ja siellä tapahtuva nettikiusaaminen, joka jää helposti lapsen lähipiiriltä huomiotta.
Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton tänä vuonna tekemän Nuoret ja nettikiusaaminen -kyselyyn vastanneet 13–18-vuotiaat nuoret toivat esille, että nettikiusaaminen on lisääntynyt kaikissa kanavissa hälyttävästi. Lähes 20 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi kohtaavansa sitä päivittäin. Aiempaa enemmän kohdataan myös itseen kohdistuvaa nettikiusaamista. Kiusaaminen ilmenee muun muassa epäsuorana ilkeilynä, vihjailuna ja tahallisena viesteihin vastaamatta jättämisenä. Erityisesti ryhmän ulkopuolelle jättäminen, uhkailu ja kiusaamisväkivalta ovat yleistyneet.
THL:n vuoden 2024 tilastojen mukaan lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut 4 prosenttia. Huostaanotettujen tai kiireellisesti sijoitettujen lasten lukumäärä on sen sijaan pysynyt samoissa lukemissa.
Tämä voi osaltaan kieliä siitä, että ihmiset ovat valveutuneempia ja asiasta on keskusteltu paljon julkisuudessa.
– Lain mukaan lasten ja nuorten parissa työskentelevillä on lainsäädännöllinen velvollisuus ilmoittaa, jos havaitsee viitteitä siitä, että lapsi voisi olla lastensuojelun tarpeessa. Useampi ilmoitus saattaa koskea myös samaa lasta, hän toteaa.
Ensisijaisena ratkaisuna aina avohuollon tukitoimet
Lastensuojelun sijaishuoltoon sijoittamisen ja sijaishuollon perimmäisenä tavoitteena on taata lapsen kasvu ja kehitys turvallisessa ympäristössä. Sijaishuolto tarkoittaa, että lapsen hoito ja kasvatus järjestetään oman kodin ulkopuolella. Lapsi voi olla huostaanotettu, kiireellisesti sijoitettu tai sijoitettu avohuollon tukitoimena.
Ensisijaisena ratkaisuna lastensuojelussa on lähtökohtaisesti kuitenkin aina avohuollontukitoimet.
Avohuollon asiakkuus syntyy kun lastensuojelun sosiaalityössä todetaan, että lapsi on erityisen suojelun tarpeessa ja tarvitsee tukitoimia. Lastensuojelun asiakkuus ei ole vapaaehtoinen, mutta avohuollon tukitoimet vaativat asiakkaan suostumusta.
– Toisinaan vanhempi ei tunnista omaa hankalaa tilannettaan, jolloin pyrimme motivoimaan asiakasta ottamaan tukea vastaan kotiin, Vihervirta kertoo.
Tukiperhetoiminta voi olla hyvä avohuollon vaihtoehto, jos vanhempien voimavarat ovat heikentyneet tai perheeltä puuttuu läheisverkosto. Tukiperhe voi olla avuksi myös lapsen ja hänen perheensä vaikean elämäntilanteen aikana.
Avohuollon työssä on tarjolla monia muitakin eri palvelumuotoja lapsen tilanne huomioiden. Pyrkimyksenä kaikissa on, että sen hetkinen tilanne helpottuu ja tukitoimet päättyisivät aikanaan luontaisesti. Avohuollon sijoitus, eli lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimenpiteenä, on aina tarkoitettu lähtökohtaisesti lyhytkestoiseksi ja voi enimmillään kestään kuuden kuukauden ajan.
Avohuollon sijoituksen tavoitteena on tarjota väliaikaisesti lapselle vakaa ja turvallinen kasvuympäristö, joilla pyritään ehkäisemään lapsen tilanteen vakavoituminen ja huostaanoton tarve. Päätös avohuollon sijoituksesta edellyttää aina lapsen huoltajien ja yli 12 vuotta täyttäneen lapsen suostumusta.
Huostaanotto on äärimmäinen toimenpide
Joskus haasteet ovat kuitenkin siinä määrin vakavia, että tilanne vaatii lapsen huostaanottoa. Huostaanotto on äärimmäinen toimenpide, joka tulee kyseeseen ainoastaan siinä tapauksessa, että avohuollon tukitoimet eivät ole riittäviä tai sopivia, ja lapsen terveys tai kehitys on vakavasti vaarassa. Päätös huostaanotosta ja sijaishoitoon sijoittamisesta tehdään hyvinvointialueen sosiaalityössä.
Huostaanoton edellytysten täyttyessä lastensuojelun sosiaalityössä aloitetaan valmistelemaan lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista. Asiassa kuullaan aina myös lasta itseään ja lapsen vanhempia.
Jos 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen joku hänen huoltajistaan pitävät huostaanottoa vääränä toimenpiteenä sekä vastustavat sitä, tehdään lastensuojelun sosiaalityössä hakemus hallinto-oikeuteen huostaanotosta päättämiseksi.
– Yleisesti Suomessa on tarjolla sekä hyvinvointialueiden omia sijaishuollon palveluja että palveluntuottajien tarjoamia sijaishuollon palveluja. Sijaishuollon palvelut voidaan jakaa perhehoitoon, ammatillisiin perhekoteihin sekä lastensuojelun laitoshoitoon. Näiden sisältä löytyy vielä paremmin lapsikohtaisesti räätälöitäviä palveluja, joita tutkiessa pyritään löytämään juuri kyseessä olevaa lasta parhaiten palveleva ratkaisu, Vihervirta kertoo.
Perhehoidossa sijaisperhe, eli sijaisvanhemmat, tarjoavat huostaanotetulle lapselle kodin ja perheen, joko lyhyt- tai pidempiaikaisesti ryhtymällä tämän perhehoitajiksi. Perhehoito tarjoaa lapselle turvallisen ja kodinomainen varttumis ympäristön. Yhteensovittamisella pyritään löytämään juuri kyseisen lapsen tarpeita vastaava sijaisperhe, joka tukisi tämän kasvua ja kehitystä.
Pohdinta adoptiosta lapsen sijaishuoltoon sijoittamisen vaihtoehtona nousee edelleen verrattain vähän esille hyvinvointialueen sosiaalityössä. Nykyinen adoptiolaki mahdollistaa sen tilanteissa, joissa lapsen pysyvien kasvuolojen turvaamiseksi sen katsotaan olevan lapselle paras vaihtoehto. Adoptio ei kuitenkaan sovellu kuin osaan tilanteista ja adoptiossa on aina kyse juridisesti erilaisesta päätöksestä, jossa lapsen vanhemman tehtävät siirretään pysyvästi adoptiovanhemmalle.
– Joka vuosi Suomessa on kuitenkin pieni määrä lapsia, jotka päätyvät sijaishuollon kautta adoptioon. Kyse on yleensä pitkäaikaissijoitetusta lapsesta, jolla ei ole vuosiin ollut yhteyttä omaan biologiseen perheeseensä, hän valottaa.
Vihervirran mukaan sijaishuollon kynnyksellä olisi silti hyvä sosiaalityössä muistaa harkita myös sitä, voisiko adoptio olla juuri tätä lasta parhaiten palveleva ratkaisu. Vihervirta kuitenkin muistuttaa, ettei adoptio sovellu kuin osaan lastensuojelun tilanteista ja lastensuojelulain velvoite sijaishuoltoon sijoitetun lapsen perheen jälleen yhdistämisestä on selkeä.
Lastensuojelulain kokonaisuudistus ja sen tavoitteet
Vuonna 2015 uudistettu sosiaalihuoltolaki antoi mahdollisuuden matalamman kynnyksen lapsiperhepalveluiden toteuttamiseen. Mm. tukiperhe oli tällöin mahdollista saada myös sosiaalihuoltolain nojalla, eikä lastensuojelun asiakkuutta enää tarvittu sen saamiseksi. Sosiaalihuoltolain muutoksella pyrittiin helpottamaan perheiden mahdollisuutta hakeutua lapsiperhepalveluiden pariin.
Tänä päivänä haasteena on usein kuitenkin se, ettei perheessä tunnisteta avuntarvetta. Häpeän kokemukset elävät myös edelleen vahvana. Matalamman kynnyksen palveluihin ei myöskään hakeuduta tai niitä ei oteta vastaan silloin, kun haasteet tai pulmat ovat perheissä vielä pienempiä. Paraikaa on käynnissä lastensuojelulain kokonaisuudistus, joka toteutetaan vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa uudistetaan lastensuojelun laitossijoituspalveluita, toisessa vaiheessa keskitytään lain rakenteen ja sisällön selkeyttämiseen sekä lastensuojelun avohuoltoon.
Uudistuksella pyritään varmistamaan, että lasten oikeudet toteutuvat yhdenvertaisesti ympäri Suomen. Lastensuojelulain uudistamisen tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeutta erityiseen suojeluun sekä samalla turvata lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun toteutuminen.
Sen tarkoituksena on varmistaa sijaishuollossa olevan lapsen edun, hyvinvoinnin ja turvallisuuden toteutuminen selkeyttäen samalla rajoitustoimien käytön edellytyksiä. Uudistuksessa korostuu myös ennaltaehkäisevän lastensuojelun merkitys, joka tarjoaa apua ja tukea riittävän varhain ongelmien ehkäisemiseksi.
Avohuollon sijoitus
- Perustuu vapaaehtoisuuteen, lyhytkestoinen sijoitus, jonka tavoitteet sovitaan asiakassuunnitelmassa.
- Suunnitellaan yhdessä lapsen ja perheen kanssa, ja jos lapsi on yli 12-vuotias, hänen ja vanhempien suostumuksella.
- Ajallisesti rajattu tuki, jonka tavoitteena on arvioida tai kuntouttaa perhettä.
- Huolenpidon järjestäminen esimerkiksi äidin synnytyksen tai vanhemman sairauden vuoksi.
- Perheen kohtaamiin kriisitilanteisiin kuten sairaus, päihde- ja mielenterveysongelmat.
- Vanhemmuuden tukeminen – tarpeen arviointi tai kuntoutuminen
Avohuollon sijoituksen ero verrattuna huostaanottoon
- Ensisijaisuus: Avohuollon sijoitus on ensisijainen toimenpide verrattuna huostaanottoon.
- Vanhempien osallistuminen: Avohuollon sijoituksessa vanhempien oikeus päättää lapsen asioista säilyy.
- Suostumus: Avohuollon sijoitus edellyttää huoltajan sekä yli 12-vuotiaan lapsen suostumusta, toisin kuin huostaanotto.
Haastattelu: Irmeli Kojonen | Kuvat: Pelastakaa Lapset ry:n kuvapankin kuvituskuvia