Lastensuojelun jälkihuollon tarkoituksena on auttaa nuorta pääsemään kiinni itsenäiseen elämään

”Luottamusta on vaikea rakentaa sellaisen viranomaisen kanssa, joka on pelottava.”

Suomessa lastensuojelulla ja sen toteuttamalla jälkihuollolla on suuri merkitys nuorten kiinnittymiseen yhteiskuntaan itsenäisen elämän alettua. THL:n Lastensuojelu 2020 tilastoraportin mukaan Suomessa tehtiin vuonna 2020 87 233 lastensuojeluilmoitusta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli yhteensä 48 802 ja huostassa olleiden lasten määrä oli 11 386.

Lastensuojelun sijaishuollossa olevien lasten perusoikeuksia vahvistettiin 1.1.2020. Lastensuojelulain muutoksilla pyrittiin vahvistamaan kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen oikeutta hyvään kohteluun, huolenpitoon, valvontaan sekä ihmisarvoa kunnioittavaan kohteluun. Muutosten myötä jälkihuollon ikäraja korotettiin 25 ikävuoteen. Ikärajan korotusta sovelletaan niihin lapsiin ja nuoriin, jotka ovat oikeutettuja jälkihuoltoon 1.1.2020. Lastensuojelun jälkihuollon uudistamistyöryhmän loppuraportin (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:43) mukaan nuorten määrä lastensuojelun asiakkaissa on kasvanut ja eniten kiireellisesti sijoitetaan eri tavoilla oireilevia ja turvan tarpeessa olevia 15-vuotiaita nuoria.

Jälkihuollon piirissä olevat lapset ja nuoret voidaan jakaa kyseisen raportin mukaan kahteen ryhmään: 1. kevyttä tukea ja 2. paljon tukea tarvitseviin. Kevyttä tukea tarvitsevat selviävät aikuistumisvaiheesta ilman suurempia haasteita, mutta paljon tukea tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla on hyvin monimuotoisia, kompleksisia, terveydellisiä sekä toimintakykyä alentavia ongelmia. Samaisen raportin mukaan paljon tukea tarvitsevat nuoret jäävät monissa asioissa altavastaajiksi pirstaleisen palvelujärjestelmän jalkoihin, eivätkä saa tai kykene ottamaan vastaan riittävää apua arjessa selviytymiseen.

Paljon tukea tarvitsevat nuoret saattavat omata erinäisistä taustoista, kognitiivisista syistä ja neuropsykiatrisista ominaisuuksista johtuen runsaasti ongelmia esimerkiksi päihteiden käytössä, arjen hallinnassa, hygienian ja terveyden hoidossa, talouden suunnittelussa, ylivelkaantumisessa, sekä työelämään integroitumisessa. Yleensä näillä nuorilla ongelmat ja haasteet kasautuvat, joten heillä on myös suurempi riski pudota yhteiskunnan palvelujen väliin ja syrjäytyä.

Suuri riski syrjäytymiselle

Lastensuojelun jälkihuollon uudistamistyöryhmän loppuraportin mukaan kahdella kolmesta koulukotiin sijoitetusta nuoresta on aikuisiän rikostuomio, mikä vastaa 13-kertaista riskiä ikätovereihin verrattuna. Noin puolella koulukotitaustaisista on myöhempi väkivaltatuomio tai omaisuusrikostuomio.  Koulukotitaustaisille naisille tehdään myös noin viisi kertaa ikätovereita useammin abortteja.

Erityisessä syrjäytymisvaarassa ovat koulukotinuorten lisäksi nuoret vangit ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaat. Rikoksiin syyllistyneiden lasten ja nuorten määrä on pieni, mutta he tarvitsevat vaativaa ja vahvaa monialaista tukea. Koska lastensuojelun jälkihuolto ei ole valtakunnallisesti tasalaatuista, eikä mikään laki velvoita kuntien sosiaalihuoltoa huolehtimaan yksilöllisesti ja konkreettisesti näistä nuorista, moni syrjäytyy myös jälkihuollon aikana.

Huomion arvoista on, että raportin mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetuista 13–17-vuotiaista 53 % oli myös nuoriso-
psykiatrian asiakkaana ja 60 % koulukotiin sijoitetuista omasi jonkin neuropsykiatrisen tai psykiatrisen diagnoosin.
Työryhmän keräämien tietojen mukaan Suomen jälkihuollossa ei ole riittävästi yhteen sovitettuja tukitoimia ja -palveluja tai nuorten vierellä kulkijoita. Aikuistuvien nuorten jälkihuollon palvelut ovat pirstaleina pitkin kuntien eri palveluja.

Kaikkein eniten apua tarvitsevat nuoret jäävät liian usein vaille tarvitsemaansa tukea, koska he eivät kiinnity palveluihin tai palvelujen tarjonta- ja sosiaalihuollon toimintatapa ei pysty kiinnittämään nuoria omiin palvelupolkuihinsa.
Lastensuojelu jää usein myös liian yksin nuorten jälkihuollossa, sillä nuorten asioita ei käsitellä kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti koko sosiaalihuollossa. Kun jälkihuollon tukipalvelut ovat hajallaan eri hallinnonaloilla, aiheuttavat erilaiset asenteet, ohjeet ja lait pahimmillaan nuorten putoamisen palvelujärjestelmän ulkopuolelle.

Moni sijaishuollosta itsenäistyvä nuori ei selviä omassa asunnossa ilman vahvaa arjen tukea.

Puolin jos toisin

Lastensuojelulaki velvoittaa sosiaalitoimen valtuuttaman toimielimen järjestämään nuorelle tai lapselle hänen tarpeidensa mukaisen jälkihuollon sijaishuollon jälkeen (Lastensuojelulaki 542/2019). THL:n lastensuojelun käsikirjan mukaan huolellisesti toteutettu jälkihuolto on lastensuojelun ja sijaishuollon vaikuttavuuden keskeinen edellytys, sillä sijaishuollosta siirtyvän nuoren kohdalla tarvittavaa läheisverkostoa ei välttämättä ole lainkaan.
Jälkihuollon palveluiden piiriin kuuluvat kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, joita voidaan järjestää yksilöllisen jälkihuoltotarpeen perusteella. Palveluita ovat esimerkiksi psykososiaalinen tuki, taloudellinen tuki sekä muu ohjauksellinen tuki.

Nuoren tulisi saada apua asunnon hankkimiseen sekä tulevaisuuden suunnitteluun. Tukea tulisi tarjota koulutukseen, asumiseen ja itsenäistymiseen liittyviin menoihin, kuten huonekalujen ja kodinkoneiden ostoihin. Nuorelle tulisi antaa myös ohjausta suunnitelmalliseen rahankäyttöön, sekä ohjausta pyytää tukea loma- ja virkistysmahdollisuuksiin, sekä harrastuksiin. Jälkihuolto toteutuu joissakin kunnissa paremmin kuin toisissa johtuen muun muassa työntekijöiden keskinäisestä viestinnästä ja yhteistyöstä, eri sosiaalipalveluiden toimivuudesta ja joustavuudesta, sekä myös työntekijöiden asenteista.

Jälkihuollon konkreettisesta toteutumisesta Suomessa ei löydy juurikaan tilastoja ja syy siihen voi olla se, ettei lastensuojelulaki määrittele täsmällisesti, millaista jälkihuoltoa kuntien tulee asiakkaille tarjota. Sosiaalisessa mediassa kysyttäessä asiasta saa vain harvoja anonyymejä kommentteja, mutta niistä selviää, että jälkihuollon onnistuminen vaatii paljon niin työntekijöiltä kuin nuorilta itseltään.

Yhtenä haasteena on muun muassa se, ettei työntekijöillä ole aikaa perehtyä kunnolla kunkin nuoren tilanteeseen, eikä muisteta, että joskus laitoksesta toiseen pompotellut nuoret ovat menettäneet esimerkiksi luottamuksensa viranomaisiin. Tällöin työntekijöiltä vaaditaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, sillä avun vastaanottamiseen houkutteleminen vaatii aikaa ja nuoreen kohdistuvaa motivointia.

Eräs anonyymi jälkihuollon työntekijä kommentoi asiaa näin: Paljon on nuoresta itsestään ja hänen odotuksistaan kiinni, miten jälkihuolto onnistuu. Jos nuori ymmärtää, että on aika yrittää itse ja ohjaaja on siinä tukena, niin homma toimii. Jos nuori taas olettaa, että ohjaaja tekee hänen puolestaan tai hän ei kysy apua hyvissä ajoin, niin homma ei toimi.

Oman lapsen tukena

Monen muun vanhemman tavoin, eräs äiti Pohjois-Suomesta kertoo hänen neurokirjon diagnoosin omaavan lapsensa päätyneen sijoitukseen päihteiden käytön seurauksena.

– Lapseni usean vuoden kestänyt sijoitus päättyi pari vuotta sitten. Tällä hetkellä hän on 20-vuotias. Poikani on luonteeltaan hyvin kiltti ja päätyi käyttämään päihteitä juurikin korvaamaan muun muassa rohkeuden puutteen. Hänellä on myös vaikeuksia ilmaista itseään sanallisesti ja kärsii pitkäaikaisesta masennuksesta, nainen kuvailee.

Nainen jatkaa, että he kuulivat ensimmäisen kerran jälkihuollosta muutama vuosi sitten, jolloin eräs sosiaalityöntekijä painotti heille ivaavaan tyyliin, ettei poika tulisi vuosiin pääsemään eroon hänestä eikä lastensuojelusta. Myöhemmin he kuulivat jälkihuollosta pojan sijoituksen päättymisen aikaan.

– Meille kerrottiin yleisesti jälkihuoltosuunnitelmasta ja itsenäistymisvaroista. Hän asuu nyt yksin ja jälkihuolto on pääsääntöisesti toiminut hyvin. Haasteeksi sen toteutumiselle näen sen, ettei sen mahdollisuuksista ja laaja-alaisuuksista kerrota mitään. Meidän on täytynyt googlata sen merkitystä ja sitten aina ottaa yhteyttä jälkihuollon työntekijään. Myös jälkihuollon työntekijöiden vaihtuvuus on voimakasta, mikä on vaikuttanut poikani itsenäiseen tuen pyytämiseen negatiivisesti, hän huomauttaa.

Nainen jatkaa, että välillä työntekijät ovat olleet todella mahtavia ja välillä heihin ei saa taas lainkaan yhteyttä.

– Silloin, kun pojallani oli miespuolinen jälkihuollon työntekijä, poikani kuntoutui monin tavoin. Harmi, että hän on siirtynyt uusiin tehtäviin. Haasteellisinta koko hommassa on ollut sijoituksen alusta saakka, etteivät työntekijät ymmärrä nepsyjen käytöstä, eivätkä sitä, että heidän puhumattomuutensa tai saamattomuutensa ei johdu laiskuudesta tai ole tahallista käytöstä. En ymmärrä miten nuoret, joilla ei ole vanhempia tukenaan selviävät. Itselläni on useita valtakirjoja, joilla voin hoitaa poikani asioita, sekä puskea niitä eteenpäin. Olen mukana myös poikani palavereissa, mikä tuntuu ärsyttävän joitakin työntekijöitä, hän painottaa.

Nainen lisää lopuksi, että jälkihuollosta ja sen kattavasta sisällöstä ja merkityksestä täytyisi kertoa nuorelle ja hänen läheisilleen paljon selkeämmin.

– Nuorella tulisi olla oikeus ottaa yhteyttä ja kommunikoida työntekijän kanssa viestien kautta tai sähköpostin välityksellä. Myös jatkokoulutusasioista tulisi kertoa nuorille paljon enemmän ja auttaa heitä hakemusten laatimisessa. Parasta jälkihuollossa on se, että se kestää nykyisin 25 ikävuoteen saakka ja työntekijä ei saa lopettaa sitä kuin erittäin painavista syistä. Olisi hyvä, jos tällaista tukea olisi tarjolla kaikille erityistä tukea tarvitseville nuorille matalalla kynnyksellä. Sillä estettäisiin monen nuoren syrjäytyminen.

Jälkihuolto toimii tavallaan pelastusrenkaana nuoren itsenäistymisvaiheessa.

Liian lähellä sortumista

Niina (22 v) Pohjois-Pohjanmaalta kertoo päätyneensä yhteiskunnan huostaan jo yhdeksänvuotiaana, jolloin hänen äitinsä kuoli ja hänen isänsä uusioperheineen ei jaksanut kantaa vastuuta oirehtivasta tytöstä.

– Kuulin ensimmäisen kerran jälkihuollosta perhekodin ohjaajilta muuttaessani itsenäisesti asumaan. Alussa minulle järjestettiin asunto, mutta sen jälkeen olin vuosia pitkälti omillani. Sain tukea itsenäistymisvaroistani muun muassa ajokorttiin, huonekaluihin ja tietokoneeseen.

– Elämän mentyä aluksi enemmän ja vähemmän huonosti myös yhteydenpitoni jälkihuoltoon katkesi, sillä en jaksanut yrittää turhaan. Jouduin muun muassa etsimään asunnot aina itse ja tekemään kaikki hakemukset lääkärini kanssa, sillä minulla ei ollut luottamusta kyseiseen jälkihuollon työntekijään. Yritin kyllä pyytää jälkihuollolta muun muassa vuokravakuutta asuntooni, mutta en saanut sitä, joten mummoni joutui maksamaan sen. Pyysin jälkihuollolta myös tukiasuntoa, mutta sain vastaukseksi lähinnä naureskelua, hän kuvailee.

Niina jatkaa, että kohtalon puututtua tilanteeseen, hänen matkanvarrelleen sattui omaishoitajana ja edunvalvojana toimiva nainen, joka halusi ottaa hänestä kopin.

– Nainen järjesti pikaisesti kunnassa palaverin, missä oli paikalla myös sosiaaliasiamies. Nyt kun joku on puuttunut tilanteeseeni, jälkihuolto on alkanut toimimaan aivan eri tavalla. Tällä hetkellä asun tukiasunnossa ja luonani käy kolme kertaa viikossa ammatillinen ohjaaja. Aiemmin en tullut kuulluksi ollenkaan, mutta nyt saan ottaa yhteyttä jälkihuoltoon vaikka tekstiviesteillä. Tällä hetkellä koen jälkihuollon hyväksi, koska olen saanut sieltä apua ja tukea. Mielestäni jälkihuollosta ei kerrota avoimesti ja se on liian viranomaispainotteista. Toivon, että asiat olisi selkeämpiä ja minua kuunneltaisiin ajan kanssa, hän painottaa.

Jälkihuoltoa tutkiessa mistään ei selviä, onko jälkihuollon työntekijöillä esimerkiksi neuropsykiatrisen valmentajan koulutusta, nepsy-osaamista tai muuta mielenterveysosaamista taustallaan. Työntekijöiden tulisi ymmärtää myös se, että lapsen sijoittaminen pois kotoa aiheuttaa usein traumoja ja kaikilla on tiedossa se, että lapsuudenaikaisilla vakavilla kokemuksilla ja traumoilla on pitkät varjot, jotka tulevat esiin turvallisissakin oloissa omalla tahdillaan.

Lähde: STM, THL, Lastensuojelun käsikirja ja sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:43

 

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp

Sivustolla käytetään evästeitä, joilla voimme parantaa sivustoa ja käyttökokemustasi sekä kohdentaa markkinointiamme. Osa evästeistä on sivuston toiminnalle välttämättömiä. Lue tietosuojaselosteestamme, miten käsittelemme evästeisiin liitettyjä tietoja.