Korona-ajan eri rajoitustoimenpiteet, kuten etäopiskelu, harrastus- ja vapaa-ajantoiminnan rajoitukset sekä suositukset sosiaalisten kontaktien rajoittamisesta osuivat monen nuoren hyvinvoinnille ja mielenterveydelle tärkeisiin elämän osa-alueisiin. Nuoret eivät kuitenkaan kohdanneet rajoituksia yhtäläisin valmiuksin ja osa nuorista oli haavoittuvaisempia pandemia-ajan vaikutuksille.
Korona-ajan kasvattama tarve mielenterveyspalveluille on synnyttänyt pitkiä jonoja palveluihin pääsyyn. Osa nuorista voi joutua odottamaan kuukausia saadakseen apua. Erityisesti nuorten aikuisten tilanne näyttää heikentyneen muita ikäryhmiä enemmän. Joissain ryhmissä, kuten korkeakouluopiskelijoiden parissa, on palvelujen käytön kasvu ollut jopa poikkeuksellisen suurta.
Mielenterveyspalveluja käyttäneiden joukossa esimerkiksi yksinäisyyden ja ahdistuksen tuntemukset ovat merkittävästi yleisempiä kuin muiden parissa. Korona-ajan rajoitukset ovat voineet monella pahentaa näitä kokemuksia. Kaikkiin huonosti voiviin nuoriin korona-aika ei välttämättä ole vaikuttanut suoraan, mutta sen aiheuttamat jonot palveluissa ja avun saannin haasteet saattavat heijastua välillisesti näidenkin nuorten hyvinvointiin.
Nuorisotutkimusverkoston yhteistyössä Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry:n kanssa toteuttamassa tutkimuksessa halutaan nostaa esiin korona-ajan vaikutuksia nuoriin ja heidän hyvinvointiinsa. Mitä kevään eduskuntavaalien jälkeen neuvoteltavassa hallitusohjelmassa olisi erityisesti huomioitava korona-ajan aiheuttamien vaurioiden korjaamiseksi? Tutkimuksen tuloksia julkaistaan kolmessa eri verkkojulkaisussa, joista keskimmäinen on nyt ilmestynyt. ”Ankeeta on ollut” – Nuorten henkinen pahoinvointi korona-aikana -julkaisun ovat kirjoittaneet tutkijat Joel Manner, Susanna Jurvanen, Alix Helfer ja Anni Nyyssölä.
Toimenpidesuositukset
Tutkimuksen pohjalta Nuorisotutkimusverkoston tutkijat ja Allianssi haluavat esittää seuraavat suositukset:
1. Lasten, nuorten ja perheiden lähi- ja peruspalveluita tulee tukea
Varhaisen tuen palvelut ovat tärkeitä erityispalvelujen ruuhkien ehkäisemisessä. Siksi varhaisen tuen kynnyksen tulisi olla matala ja palvelujen mahdollisimman saavutettavissa.
2. Tukitoimien suuntaaminen nuorille, joilla on jo haasteita
Eriarvoisuuden kielteisten seurausten ehkäisemiseksi palveluita tulisi kehittää niin, että ihmisiltä, joiden toimintakyky on jo valmiiksi alentunut, ei vaadita erityistä aktiivisuutta palveluihin pääsemisessä.
3. Palveluissa tulee ottaa huomioon nuorten erityiset tarpeet
Apua hakevasta nuoresta tulee pitää kiinni palvelupolun joka vaiheessa. Palvelujen rakenteiden tulee mahdollistaa pitkäjänteiset asiakassuhteet. Saavutettavuudessa tulee huomioida nuorten käyttämät viestimet.