Suomalainen terveydenhuolto tarvitsee kiireellisesti yhtenäiset kriteerit aliravitsemuksen tunnistamiseen ja hoitoon, sillä nykyisin jopa puolet hoivakotien asukkaista kärsii aliravitsemuksesta.
Maailmalla käyttöön otetut yhteiset GLIM-kriteerit (Global Leadership Initiative on Malnutrition) aliravitsemuksen tunnistamiseen eivät ole vielä vakiintuneet Suomessa. Tilanne on huolestuttava, sillä aliravitsemus heikentää merkittävästi potilaiden terveyttä, toimintakykyä ja toipumista.
Uppsalan yliopiston kliinisen ravitsemustieteen professori Tommy Cederholm nostaa TerveysSummitissa esiin tarpeen kouluttaa suomalaisia lääkäreitä ravitsemuksen arviointiin ja GLIM-kriteerien laajempaan käyttöönottoon.
“Yksi isoimmista saavutuksista on, että kaikki suuret ravitsemusalan yhteisöt ovat tulleet yhteen kehittämään konsensusta siitä, miten aliravitsemus tulisi diagnosoida”, kertoo professori Cederholm.
Lihasmassa on aliravitsemuksen keskeinen mittari
GLIM-kriteeristö perustuu viiteen tekijään: painonlaskuun, alhaiseen painoindeksiin, lihasmassan vähenemiseen, ravinnonsaannin vähenemiseen sekä tulehdukseen. Diagnoosiin tarvitaan sekä yksi fenotyyppinen kriteeri (painonlasku, alhainen BMI tai vähäinen lihasmassa) että yksi etiologinen kriteeri (vähentynyt ravinnonsaanti tai tulehdus).
“Uutta on lihasmassan merkityksen korostaminen. Lihasmassa on tärkeämpi kuin rasva, koska se on niin keskeinen toimintakyvylle”, painottaa Cederholm.
Aliravitsemus ei koske vain alipainoisia henkilöitä. Myös ylipainoinen ihminen voi kärsiä aliravitsemuksesta, jos hänen lihasmassansa on vähäinen.
“Ylipainoinen henkilö voi ehdottomasti olla aliravittu ja ylipainoinen samanaikaisesti. Syöpäsairauden yhteydessä tapahtuva painonlasku kohdistuu ensin lihaksiin, vaikka painoindeksi olisi yhä 32”, havainnollistaa Cederholm.
Koulutusta ja yhtenäisiä käytäntöjä tarvitaan
Suomesta puuttuu kliinisen ravitsemuksen erikoislääkäreitä, mikä heikentää aliravitsemuksen tunnistamista ja hoitoa. Cederholmin mukaan lääkärit luottavat liikaa ravitsemusterapeuttien osaamiseen.
“Monet lääkärit luottavat valitettavasti täysin ravitsemusterapeuttien tietämykseen. Se ei ole hyvä laadukkaan terveydenhuollon kannalta. Tarvitsemme myös lääkäreitä, joilla on hyvä ravitsemustietämys”, Cederholm korostaa.
Sairaalassa ravitsemustila usein heikkenee
Erityisen huolestuttavaa on, että useimpien potilaiden ravitsemustila heikkenee sairaalahoidon aikana.
“Kaikille sairaalaan tuleville potilaille pitäisi arvioida ravitsemustila, ja sama pitäisi tehdä myös sairaalasta lähtiessä. Valtaosa potilaista kotiutetaan huonommassa ravitsemustilassa kuin missä he olivat sairaalaan tullessaan”, Cederholm toteaa.
Väestön ikääntyessä aliravitsemuksen tunnistaminen ja hoito tulee yhä tärkeämmäksi. Erityisesti iäkkäiden on syytä kiinnittää huomiota painon ylläpitämiseen ja lihasmassan säilyttämiseen.
“Älä iloitse, kun laihdut, koska se on pikemminkin huolestuttava merkki”, neuvoo Cederholm ikäihmisiä.
Katso haastattelu tästä:
Tommy Cederholm, kliinisen ravitsemustieteen professori Uppsalan yliopisto
Miten ehkäistä ja hoitaa aliravitsemusta — asiantuntijan suositukset maailman huipulta