Sosiaali & Terveysala Tänään

ban_rinnekoti_2018_468x60px

Muistisairas 10

Muistisairailla on oikeus rempseään huumoriin ”Antaa kaikkien kukkien kukkia”

Suomessa asuu arviolta noin 200 000 muistisairautta potevaa henkilöä. Suurten ikäluokkien yhä kasvaessa muistisairaita arvellaan olevan kolmenkymmenen vuoden kuluttua koko maailmassa jo 100–150 miljoonaa.

Koska muistisairaiden määrän odotetaan räjähtävän tulevien vuosien aikana, yhteiskuntamme suurimpia haasteita on kehittää ikääntyville henkilöille palveluja ja saada vanhustyö houkuttelevaksi myös tulevaisuudessa. Suomessa yli puolet keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastavista henkilöistä asuu tehostetun palveluasumisen yksiköissä tai muussa ympärivuorokautista hoivaa tarjoavassa hoitopaikassa. Muistisairaudet alkavat usein epämääräisin oirein, minkä vuoksi oireita ei aluksi edes omapuoliso välttämättä huomaa. Sairastuneen persoona saattaa hieman muuttua ja hän ei yhtäkkiä enää kenties innostukaan hänelle ennestään tärkeistä asioista.

Aluksi oireet saattavat olla niin yksittäisiä, että ne piiloutuvat helposti iän tuomien piirteiden alle, mutta jos kyseessä on vielä työikäinen henkilö, oireiden tunnistaminen on helpompaa. Silloin kun muistin toiminta vaikuttaa jo selvästi sairastuneen arkeen, on syytä viimeistään käydä tutkimuksissa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa muistisairaus todetaan, sitä nopeammin päästään aloittamaan lääkitys ja potilaan selviytyminen arjessa voi pidentyä merkittävästikin. Muistisairaudet ovat suurin ympärivuorokautisen hoidon tarpeeseen vaikuttava tekijä. Suomessa arviolta vajaa 100 000 henkilöä sairastaa keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta. Uusia muistisairaita diagnosoidaan maassamme vuosittain noin 14 500. Muistisairauteen voi yksilöllisistä ja perinnöllisistä syistä sairastua jo keski-iän tienoilla, mutta yleisemmin siihen sairastutaan eläkeiän lähestyessä tai myöhemmin.
Yleisimmät muistisairaudet ovat Alzheimerin tauti, Lewyn kappale -tauti, verisuoniperäinen muistisairaus, sekä Otsa-ohimolohkorappeumasta johtuvat muistisairaudet. Maailman yleisin muistisairaus on Alzheimerin tauti ja sen osuus kaikista muistisairauksista on noin 60 %– 80 %. Jo edellä mainittujen lisäksi myös Parkinsonin tautiin ja MS-tautiin voi liittyä muistin heikkenemistä, sekä tiedonkäsittelyn vaikeuksia. Näiden lisäksi tunnetaan lukuisia harvinaisempia muistisairauksia.

Kiinnostus vaihtui hiljaisuuteen
Vaimonsa omaishoitajana vuosia toiminut Kalervo Viljamaa (69), kertoo, että hänen Terttu-vaimonsa (70), Alzheimer hiipi hiljalleen heidän elämäänsä.

– Eniten sairaus on vaikuttanut vaimoni luonteeseen. Vuosien saatossa menevä ja reipas vaimoni on muuttunut hiljaiseksi ja hänen motivaationsa kaikkeen ympärillä olevaan on hiljalleen kadonnut. Vaimoni väsyy helposti myös ympärillä olevaan meteliin, eikä hän enää jaksa samalla tavalla esimerkiksi lastenlasten leikkien ääniä. Vaimoni fyysiset sairaudet ovat nykyisin niin haastavia, että päädyimme yhdessä fysioterapeutin kanssa siihen, että hänen on parempi asua jatkossa tehostetussa palveluasumisessa. Tilanne on tällä hetkellä sikäli hankala, että koronapandemian seurauksena en pääse edes vierailemaan hänen luonaan. Olemme kyllä jutelleet puhelimessa hänen kanssaan ja hoitajat kertovat hänen voivan siellä oikein hyvin, Viljamaa kuvailee tyynesti.

Ilmajoelle asuva Viljamaa kertoo, että alussa hänen vaimonsa kielsi kertomasta lapsille koko muistisairaudesta, mutta hän päätti toimia kuitenkin toisin.

– Turha näitä asioita on salata ja lapsetkin hyväksyivät asian aika nopeasti alkushokin jälkeen. Alussa vaimoni olikin erinomainen salamaan oireitaan, mikä onkin hyvin tyypillistä sairastuneilla. Vaikka Alzheimer on hyvin vakava sairaus, enempää emme siitä vaimoni kanssa juuri puhuttu, hän tuumailee.

Viljamaa jatkaa, että hiljaisuuden ohella Alzheimer toi mukanaan myös aggressiivisuutta, kirosanoja ja rumaa käytöstä.

– Kyllähän se on rankka sairaus. Alussa Alzheimer näkyi myös vaimoni kyvyssä hahmottaa ympärillä olevia paikkoja, sekä hänen ajantajuunsa. Myöhemmin mukaan astuivat kirosanat ja raivarit. Onneksi meillä täällä Ilmajoella on mahtava Lakeuden Omaishoitajat ry:n porukka, mistä jokainen saa voimaa ja vertaistukea omaan elämäänsä. En olisi kyllä itse jaksanut, jos en olisi saanut jakaa kokemiani asioita muiden kanssa. Olen itse ollut yhdistyksen toiminnassa mukana jo vuosia ja tällä hetkellä toimin yhdistyksen varapuheenjohtajana, rahastonhoitaja ja yhdistystiedotevastaavana, hän tiivistää lopuksi.

Räppäävä pappa
Espoossa asuva kolmen lapsen äiti ja isänsä omaishoitajana Tuusulan kunnassa toimiva Sanna Kayrouz (54), kertoo asuvansa Kaarlo-isänsä (82), luona aina kaksi viikkoa kerrallaan ja viikon sen jälkeen kotona perheensä luona.

– Meillä on hieman erikoinen kolmen viikon hoitojaksojärjestelmä, mutta se toimii hyvin. Silloin kun asun isäni luona, käyn päivittäin myös kotona Espoossa perheeni luona. Tuolloin minua tuuraa isän henkilökohtainen avustaja. Isälläni on loppuvaiheeseen edennyt Parkinsonin tauti ja hänen toimintakykynsä vaihtelee voimakkaasti. Välillä isä kyselee omana itsenään lastenlasten kuulumisia ja seuraavaksi hän juokseekin jo kuusen alle heittelemään minua kävyillä, Kayrouz naurahtaa huumorilla.
Kayrouz jatkaa, että heidän järjestelmänsä toimii hyvin, sillä hänen isänsä on joka kolmas viikko intervallihoidossa Tuusulan Riihikallion palveluissa.

– Ajauduin omaishoitajaksi hiljalleen isäni naisystävän kuoltua neljä vuotta sitten. Tuusulan kunta oli tehnyt tuolloin luvatta päätöksen siirtää isä kokonaan laitoshoitoon, mutta kuultuani asiasta, tein omaishoidon hakemuksen ja päätös laitoshoidosta purettiin. Tehokkuus ja palvelujärjestelmässä puikkelehtiminen on minulle sijaisperheen ominaisuudessa tuttua, minkä vuoksi en arastele kyseenalaistaa järjestelmän toimivuutta, hän painottaa.
Kayrouz kertoo, että hänen isänsä hoitaminen ja omaishoitajuus ovat hänelle sydämen asioita, sillä heillä on ollut isän kanssa aina poikkeuksellisen lämpimät välit.

– Isäni muistiongelmat ovat pitkälti avaruudellisia hahmotusongelmia. Hän ei esimerkiksi aina tiedä, onko yö vai päivä valoisuuden vuoksi, samoin kuin hänelle esimerkiksi pissahätä tarkoittaa talon katon vuotamista ja kakkahätä talon putkiston tukkeutumista. Isäni on luonteeltaan aivan mahtava persoona ja hän tuo sairauttaan esille lausuen runoja isoon ääneen, sekä räpäten siitä biisejä. Isäni on taiteellinen sielu ja se ei sammu sairaudesta huolimatta, Kayrouz painottaa vankalla rakkaudella isäänsä kohtaan.

Äidillä on hyvä koti
Oululainen Kaisa Veijola (72), kertoo hänen Annikki-äitinsä asuvan tehostetussa palveluasumisessa Oulun Palvelusäätiön Hollihaan Puistokodissa.

– Äitini (93) Alzheimer oireili jo 2000-luvun alussa, mutta diagnoosin hän sai vuonna 2005. Äitini on asunut Puistokodissa nyt kahdeksan vuotta ja olemme olleet todella tyytyväisiä hänen hoitoonsa. Äitini toimintakyky on jo huomattavasti alentunut, mutta hän reagoi vielä hyvin muun muassa kosketukseen ja kykenee liikuttamaan puhuessaan käsiään, hän kuvailee.

Veijola jatkaa, että kodinomaisen asumispalvelun löytäminen ei ollut kovin helppoa, sillä miltei kaikki tarjolla olevat paikat olivat tuolloin olleet niin sanotusti värittömiä, kolkkoja ja sairaalan oloisia paikkoja, joista lämpö oli ollut kaukana.

– Halusimme äidille kodin, missä hänellä on hyvä olla. Alussa hänellä oli toki sopeutumisvaikeuksia, mutta sitten hän hiljalleen asettui talon tavoille. Silloin kun äitini oli vielä paremmassa kunnossa, kävimme viikoittain autoajelulla ja kahvittelemassa hänen kanssaan. Nykyisin pyrimme tarjoamaan hänelle iloa arkeen muun muassa tutun kampaajan hemmottelulle, sekä ylläpitämään hänen liikuntakykyään ja hyvinvointiaan fysioterapian keinoin. Olemme todella tyytyväisiä äidin asumispalveluihin, sillä Puistokadulla huolehditaan aidosti iäkkäistä ja heidän kanssaan myös tehdään asioita, kuten leivotaan, lauletaan ja ulkoillaan, Veijola kuvailee iäkkään äitinsä arkea.

Ammattilaisen näkökulma
Oulun Palvelusäätiön Hollihaan palvelukodin johtava ohjaaja Jari Ahola, kertoo, että muistisairaiden kohdalla on erityisen tärkeää asumisen lämpö ja kodinomaisuus.

– Kodinomaisuus antaa muistisairaalle turvallisuuden tunnetta ja tukee samalla näin yleistä toimintakykyä. Kodinomaisuus ei ole vain sanoja, vaan se on väriä, keskustelua, hulluttelua, omien asioiden jakamista ja persoonien räiskettä, hän painottaa.

Ahola jatkaa, että Hollihaka on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että molemmat palvelukodit ovat asukasmääriltään pieniä ja työntekijöillä on suhteellisen vapaat kädet toimia asukkaiden tarpeiden mukaan.

– Meillä panostetaan oikeasti kodinomaisuuteen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jokainen työntekijä saa ja voi tehdä työtä omana itsenään omissa vaatteissa. Meillä leivotaan, tehdään ruokaa, askarrellaan ja höpötetään asukkaiden kanssa. Välillä arjessamme ei ole päätä eikä häntää, mutta ainakin asukkaat voivat hyvin. Tätä työtä ei kannata tehdä muutoin kuin huumorilla, rempseällä asenteella ja lämpimällä sydämellä. Minua ihan hirvittää iäkkäiden ja muistisairaiden tulevaisuus, sillä teknologian ja sen mahdollistamat ”säästöt” vaikuttavat automaattisesti tulevien iäkkäiden hoitoon. Olen tietoinen siitä, että yhtenä tulevaisuuden asumispalveluvaihtoehtona kaavaillaan muun muassa ”välimuotoisia asumispalvelua”, missä öisin asukkaista huolehtisi teknologia ja päivisin vain muutama kevyt hoitaja. Tämä ei kuulosta mielestäni lainkaan inhimilliseltä, eikä muistisairaiden kohdalla edes mahdollinen ratkaisu ketään kohtaan, hän pamauttaa.

Perushoitajaksi vuonna 1993 ja sairaanhoitajaksi vuonna 1996 valmistunut Ahola kertoo, että muistisairaiden kohdalla asukasmäärä ei todellakaan saisi nousta yli 18 per tehostettu palvelunyksikkö, sillä muutoin kodinomaisuutta on mahdotonta toteuttaa.

– Päättäjillä tuntuu menevän usein sekaisin myös itse palveluluiden nimikkeet, mikä vaikuttaa samalla vanhuksia koskeviin päätöksiin. Palveluasuminen on tarkoitettu ikäihmisille, jotka tarvitsevat jatkuvaa lisätukea arjen päivittäisissä toimissa. Tehostetussa palveluasumisessa asukas tarvitsee sen sijaan jo ympärivuorokautista hoivaa ja palveluja. Vanhushuollon työntekijöiden täytyy olla myös ehdottomasti koulutettuja ja asukkaille täytyy voida antaa aikaa. Muistisairaat voivat ammattilaisten näkökulmasta asumispalveluissa yleisesti hyvin, sillä heillä ei ole enää huolia, stressiä ja murheita. Silloin kun työntekijöillä on aidosti antaa aikaa asukkaille, saavat kaikki persoonat kukkia omalla tavallaan, hän lisää lopuksi.

Teksti: Minna Korva-Perämäki


PalvelutaloKotipiha_140x330px_netti

Sosiaali ja terveysala tänään banneri_2019

Untitled

bans

ajas-sjtt-140x250

SuomenAmmattivaate_banneri_140x250px_press